Ropecon '99 eli sinne ja siellä versio 29.8 Torstaina 19.8. lukiopäiväni typistyi yhteen tuntiin kun hyppäsimme Mika Virtasen autoon. Ajomatka sujui mukavan leppoisasti, pysähdyimme hakemaan Kupiaisesta jotain hassua. Aavistelin jo etukäteen etten löydä Ropecon -paikalta mitään mahdollisuutta lämmittää pizzoja enkä etenkään paistaa makkaraa, joten kesälomalla hyväksi ja halvaksi (etenkin grillimakkara) havaittu ravitseva ja täyttävä ruoka sai jäädä ostamatta. Sompailimme Helsinkiin ja sain olla kartanlukijana. Kuutostietä on helppo ajaa eteenpäin, onneksi satuin piristymään juuri ennen ramppia jolla tie kääntyy Helsinkiin, muuten olisimme ajaneet Lahteen. Sompailimme ylimalkaisen Helsingin kartan perusteella varsin kivuttomasti Dipoliin, kehä ykkönen näet sattuu viemään suoraan Otaniemeen. Ajoimme Dipolin parkkiin ja päätimme lähteä Helsinkiin. Menimme bussilla Kamppiin, jonka Hallitsevana maamerkkinä onkin Tennispalatsi. Olimme jo etukäteen suunnitelleet katsovamme Matrixin, paikassa pyöri samaan aikaan kahdeksan muuta leffaa. Tosin Star Wars ja Muumio olisi himottanut katsoa uudestaan paremmalta kankaalta muhkeammalla äänellä kuin mihin Kiteellä olen tottunut, tämä tuli erityisen ikävästi ilmi Star Warsia katsoessani. Lipunmyyjä suositteli lämpimästi kakkosriviä, ylempien rivien keskipenkit olikin jo aika tarkkaan myyty. Kakkosrivi ei kuitenkaan vastannut Kiteen salin kakkosriviä, jossa taittaa niskansa, vaan kangas ulottui maahan asti ja peitti aika tehokkaasti näkökentän. Penkitkin olivat harvinaisen mukavia. THX:n ihmeellisyydet tuli todisteltua jo Deep Blue Sean traileria katsellessa, penkit ja lattia jytisi ja pamahteli. Itse elokuvasta ei sen enempää, paitsi että pitkäänaikaan yksi vaikuttavimmista filmeistä joita olen nähnyt. Elokuvan loputtua olin hieman pyörällä päästäni, Pete ja Karri lähtivät ravaamaan kohti jotain kapakkaa jossa olisi määrä tavata tuttuja. Seurasimme Mikan kanssa heitä, vaikka he olivatkin menossa nukkumaan jonnekin, ja me autolle. Kiertelimme paikkoja ja poukkoilimme ympäri Helsinkiä. Nukuin Dipolin edessä Virtasen autossa. Heräsin kylmään ja kävelin ja tutustuin Otaniemeen. Viereinen suurehko Helsingin Teknillisen Korkeakoulun kampus ja rakennelmat tekivät vaikutuksen. Teekkarimeininki leimaa muutenkin koko Otaniemeä, kerrostalojen parvekkeilla ja ikkunoissa on mitä oudoimpia banderolleja ja koristuksia. Torstai-iltana ohitsemme huristeli peräkkäin pari viisi autoa, joiden oikeaan takapyörään oli jokaiseen kiinnitetty ihmeellinen vekotin, joka oli lisäksi kiinni teipillä auton kyljessä. Aivan selkeästi teekkareita. Tutustuimme Korkeakoulun kirjastoon, joka on erikoistunut teknillisiin julkaisuihin ja kirjoihin. Journal of Phyrohydrokinetique. Kirjastossa oli useampi kymmenen tietokonetta, josta oli nettiyhteydet. Kello lähestyi kolmea j olloin Ropecon avautui yleisölle. Tällävälin Pekka ja Pasi H. olivat kerinneet paikalle, odottelivat autolla. Pete esitteli survival-tekniikkaansa ja muut pyörittelivät päätään parkkialueella. Ovien avauduttua alkoi häslinki ja pyöriminen, kävelin ympäri aluetta kävelemisen ilosta. Kaubamaja oli tottakai ensimmäinen turistirysä. Paikalla oli kaksi kappaletta lateksiliikkeitä ja kaksi teräsliikettä, sekä yksi soft-air-putiikki. Lisäksi fantasiapelit ja muita krääsänmyyjiä. Ensimmäisen illan vetonaula päättömän kävelyn lisäksi oli osaltani MtG -drafti, johon oli pakko osallistua. Järjestäjät aiheuttivat sählinkiä pakottamalla osallistujat arvaamaan järjestävätkö he sealed-turnauksen vai draftin. Joku hassu kerkesi jo ostamaankin sealed-kortit. Drafti ei mennyt osaltani mitenkään erikoisesti, paitsi että pelasin joitakin nimimiehiä vastaan. (No ku minen oo tottunu valitteen niitä korttei niin nopiasti vääh). Tarkkailin myös rope-listoja, roolipelin järjestäjille oli joka peliin oma lista johon ilmoittauduttiin pelipäivän aikana, perjantaina en draftin keston takia kerennyt. Tottakai oli pelattava viimeistä kierrosta myöten, jotkut tutut luovuttivat ennen aikojaan. Pelikierros kesti aina tunnin, ja kierroksia oli seitsemän. Kierroksien välillä kerkesi seurailemaan paneeleja, ensimmäinen taisi käsitellä roolipelejä... kävelin hieman lisää draftin päätteeksi. Auditoriossa joku luki pikkutunneilla huonolla englannilla tarinoita, kerkesin nukahtamaankin kunnes Mika tuli herättämään ja pyysi bridgeä pelaamaan. Pari borettunutta aulavahtia opettivat hieman oikeita sääntöjäkin, olin tähän asti pelannut hieman vikaan. 'Conissa pelattiin bridgeä' jäi varmasti aikakirjoihin. Perinteisestihän kaikennäköistä kortinpeluuta katsotaan valtaosan silmissä hieman karsaasti, huvittavimpia olivat revityt korttipinot draftin aikaan ja jotkut testasivat 'aitouttamme' heiluttelemalla kortista tehtyä spiraalia silmien edessä... [tarkkoja tapahtumia en niin tarkasti muista, hieman on sumuista tuolla kohtaa] Lauantai-iltana pelasin roolipeliä, Conspiracy X. Se oli sellainen salaliitto-ufojahti, X-files tuli välittömästi mieleen. Pj:nä oli Matti Koskinen (meniköhän nimi oikein...) ja pelipaikalle tuli vain neljä vaikka piti tulla kuusi. Ropena siitä jäi hyviä muistoja, pieni task-forcemme sai kaapattua psykokineettisiä kykyjä omaavan sarjamurhaajan vankimielisairaalan erikoisvartioidulta osastolta, tosin ei ilman apua ufolta, jonka alus makasi mielisairaalan alla. :) Myös peliteknisesti se oli hyvää peliä, suosien eläytymistä, vaikka en pystykään vertaamaan kuin add:n noppakisailuun. Mainittakoon sananen myös uskomattomasta noppatuurista, joka kohtasi etenkin minua. Onnistumisheitot heitettiin 2d6:lla, ja riippuen taitotasosta alle tietyn luvun. Sen lisäksi pelissä käytettiin psi-voimia mittaavia, kortteja, eli neliö, ympyrä, tähti, aalto, risti. Ryhmän jäsenenet koettivat hmm... noin viitisen kertaa ja yhden ainoan kerran eivät arvanneet ensimmäisella kertaa (ja sekin paikattiin toisella yrityksellä, koska kyse oli hyvin osatusta psi-kyvystä). Spooky. Myös Esko Vesalan luento 'Larp-kirjoittamisen jatkokurssi' jäi erityisen hyvin mieleeni, mies tietää mistä puhuu. Ja kävin lauantai-iltana myös rantasaunassa, ilman pyyhettä. Sen jälkeen pääsalissa olivat suuret tanssiaiset, joissa tanssittujen tanssien harjoituksiin en kumpanakaan päivänä revennyt. Pyörähtelin muutaman hassun yhteistanssin... Kulutin jotenkin aikaani klo 3. am saakka, Pekka ja Pasi repäisivät larpin kokoon. Mikan ja Maijun jengit taistelivat Ropeconin herruudesta. Minä pelasin Clint Eastwoodia, joka käppäili ympäriinsä yhdessä haudankaivajan kanssa. Clint oli haudankaivajan kanssa hyviä tuttuja. Teekkarit yrittivät saada jengiläisiä pois heidän rakentamastaan Dipolista, ja opiskelijamielenosoittajat osoittivat mieltään jengiläisiä vastaan. Clint ei pitänyt Mikasta ja ampui sen ja naisseuralaisen n. 40 minuutin pelin jälkeen. Siihen peli päättyikin. Justiinsa joo. Sunnuntaipäivä meni zombaillessa, taistelimme pois.